Riikka Kuosmanen

Riikka kertoo (keväällä 2010):

Aloitin ratsastuksen 6-vuotiaana Tahko-Areenalla, jossa kävin tunneilla kaksi vuotta. Olimme kuulleet, että Siilin Ratsastuskeskuksessa on hyvä opetus ja saimmekin varattua sieltä tunnin. Opetus olikin ihan omaa luokkaansa ja kysyimmekin heti mahdollisuutta jatkaa ratsastusta Siilissä. Sain paikan valmennusryhmästä ja siitä alkoikin yhteistyö Sallan kanssa. Kisasin enimmäkseen koulua ja myöhemmin myös esteitä. Osallistuin myös kahtena kesänä tuntiratsastajien SM:iin. Pikkuhiljaa Salla alkoi ehdotella Hannibalin liisaamista ja yhteistyö Hannibalin kanssa alkoikin marraskuussa 2007. Haimme heti A- renkaaseen, mutta silloin emme sinne vielä virallisesti päässeet. Kutsu tuli kuitenkin jokaiselle leirille. Ensimmäisenä kesänä kisasimme aluekisoja ja ponicuppia, jonka finaalissa olimme 5. Seuraavana kautena tulimme valituksi A-renkaaseen. Kesän tavoitteena oli aloittaa kisaaminen vaikeammissa kansallisissa luokissa ja osallistua SM-kisoihin, päätavoitteena kuitenkin oli ponicupissa pärjääminen. Kausi toikin täyden yllätyksen, kisat sujuivat yli odotusten ja tulimme valituksi maajoukkueeseen. PM: ät 2009 olivat Tanskan Middelfartissa. Siellä olimme paras suomalainen poniratsukko. Saimme joukkuepronssia ja olimme Hannibalin kanssa 5. joukkueohjelmassa, jaettu 5. henkilökohtaisessa ohjelmassa ja 7. Kür-ohjelmassa. Suomi lähetti ponijoukkueen myös EM- kisoihin Belgiaan, jossa kisat olivat Moorselessa heinäkuun lopussa. Olimme sielläkin paras suomalainen poniratsukko. Elokuussa oli vuorossa SM-kisat, jossa saimme hopeaa.

Matkakertomus Tanskan PM-matkalta 25.-28.6.2009
Valmistautuminen PM-matkaan oli äidin mielestä hikeä ja tuskaa. Luulimme, että liitto hoitaisi matkajärjestelyt, mutta niinhän ei suinkaan ollut. Siispä varasimme itse majoituksen Middelfartista, onneksi ponien majoituksen hoiti kuitenkin liitto. Kuulimme, että osaan kisoihin lähteviin rekkoihin mahtuisi poneja/hevosia kyytiin. Saimmekin järjestettyä Hannibalille kyydin rekasta. Näin ei tarvinnut lähteä trailerin kanssa ajelemaan Ruotsin kautta Tanskaan. Sitten piti hankkia Hannibalille passi ja varmistaa, että rokotukset olivat kunnossa. FEI-passin kanssa oli ongelmia, kun siihen ei ollut eläinlääkäri laittanut kaikkia tarpeellisia merkintöjä. Passia läheteltiin edestakaisin liittoon ja meille. Lopulta saimme siihen liiton leiman. Ennen kisoihin lähtöä oli Ypäjällä kaksipäiväinen viimeistelyleiri. Sieltä lähdimme sitten kohti PM-kisoja koko perheen voimin. Lähdimme Ypäjältä aamuyöllä kohti Naantalia ja Jonna Väinölän kotitallia. Jonna oli osana ponijoukkuetta, ponillaan Park's Talent. Ratsastimme Jonnan kanssa ponit, jonka jälkeen lähdimme kohti satamaa. Poneilla oli rekassa mukavat oltavat, sillä niillä oli karsinat, joissa ne matkustivat. Laivamatka kesti n. 8 tuntia (Naantali-Kapellskär). Pääsimme matkan aikana kerran käymään ponien luona, ruokkimassa ja juottamassa. Satamaan tultuamme kävelytimme poneja ja siivosimme tietenkin "karsinat". Siitä alkoikin 900km automatka Tanskaan. Ajoimme omalla autolla rekan perässä. Pidimme välillä levähdystaukoja ja yöllä pysähdyimme nukkumaan pariksi tunniksi. Hieman oli ahdasta nukkua autossa, mutta eipä ollut vaihtoehtoja. Kuskeilla taisi olla aika rankkaa ja äiti ilmaisi kyllä hyvin selvästi, ettei enää ikinä suostu nukkumaan yötä autossa.

Aamuyöllä jatkoimme taas matkaa ja matkanvarrella ylitimme pari isoa ja hienoa siltaa. Lopulta saavuimme aamupäivällä Middelfartiin ja kisapaikalle. Tuntui tosi hienolta päästä perille pitkän matkan jälkeen. Kävelytimme ponit hyvin ja majoitimme ne talliin Suomen käytävälle, toiseen päähän käytävää majoittuivat ruotsalaiset. Ruotsi osasi kyllä viritellä oman käytävänsä täyteen maansa lippuja, me suomalaiset olimme selvästi vaatimattomampia. Väinölät majoittuivat rekkansa kanssa kisa-alueelle ja me lähdimme etsimään hotelliamme muutaman kilometrin päästä. Kävimme suihkussa ja syömässä ja sitten pitikin lähteä jo takaisin kisa-alueelle. Kiki piti kevyen valmennuksen, ponit olivat matkan jäljiltä hieman jäykkiä, mutta vertyivät hyvin. Illalla tuntui ruhtinaalliselta päästä nukkumaan sänkyyn autossa nukkumisen jälkeen. Aamu tuli aivan liian nopeasti ja suomalaisten tuurilla, oli kisakenttävuoro klo 8-9. Jokainen maa pääsi ratsastamaan kisakentälle tunnin ajaksi. Vuorot olivat jaettu maittain. Verkkasimme kisaradalla ponien kanssa ja sen jälkeen Kiki piti valmennuksen. Sitten piti rientää henkilökorttikuvaukseen, jokaiselle ratsastajalle tuli kuvallinen "kisapassi" kaulaan. Saimme kolme ranneketta, joilla pääsi tallin; tällä rajoitettiin talliin pääsyä. Iltapäivällä alkoivat eläinlääkärintarkastukset, sitä ennen ponit tietenkin puunattiin ja letitettiin esittelykuntoon. Hannibalilla tarkastus sujui hyvin, yksi suomalainen poni ei läpäissyt tarkastusta ensimmäisellä kerralla. Siitä alkoikin jännitys uusintatarkastukseen, joka oli myöhemmin illalla. Onneksi siitä tarkastuksesta poni sai puhtaat paperit, joten kaikki Suomen ponit pääsivät starttaamaan. Illalla oli tervetuliaisjuhlat, joissa tarjottiin ruokaa ja juomaa ratsastajille ja valmentajille.

Ensimmäisenä kisapäivänä oli isoilla poneilla vuorossa joukkuekisa, ohjelmana tietenkin joukkueohjelma poneille. Rata sujui meillä ihan ok, 66% ja 5. sija. Tanskalle tuli neloisvoitto. Joukkuekisassa kultaa voitti tietenkin Tanska, hopeaa Ruotsi ja pronssia Suomi.


Suomen ponijoukkue pronssimitaleineen, Riikka ja Hannibal toisena vasemmalta.

Illalla oli kisojen avajaiset, jossa jokainen maa tuli vuorotellen kisakentälle kansallislaulun saattelemana. Siinä oli suuren juhlan tuntua, iloista meininkiä. Seuraavana päivänä oli vuorossa henkilökohtainen kisa ja ohjelmana henkilökohtainen ohjelma poneille. Hannibal oli aika väsynyt ja vetelä, mutta tulos kuitenkin 68% ja jaettu 5. sija. Tanskalaiset olivat jälleen ylivoimaisia. Kisan jälkeen oli vuorossa Kür-musiikkien sound check. Siinä mennään kisaradalle ja säädetään musiikin voimakkuus halutulle tasolle ja samalla tarkistetaan, että levyt toimivat. Illalla oli vuorossa "Riders partyt", jossa esiintyivät este- ja koulujoukkueet jokaisesta maasta. Siinä oli vaikka minkälaisia esityksiä mm. laulua, katrillia, Norjan euroviisuesitystä, pientä kilpailua ym.

Viimeisenä kisapäivänä oli vuorossa Kür-ohjelma. Hannibal tuntui taas virkeämmältä, meillä toimi musiikki hyvin ja ratakin meni ihan hyvin, jouduin kuitenkin soveltamaan ohjelmaa, koska olimme vähän edellä musiikkia. Tuloksena 67 % ja 7. sija.


Riikka ja Hannibal radalla.

Meidän osaltamme Hannibalin kanssa kisat sujuivat siis hyvin, tulokset olivat hyviä ja olimme joka päivä paras suomalainen poniratsukko. Illalla oli vuorossa disco, jonka jälkeen menimme vielä kiertelemään keskustaan. Seuraavana päivänä katselimmekin vain kisoja ja liikutin vähän Hannibalia, jonka jälkeen se saikin levätä ennen illalla alkavaa pitkää kotimatkaa. Pakkailimme tavarat ja sulloimme niitä autoon. Mitenkä lie tuntuikaan, että pois lähtiessä tavaraa on paljon enemmän kuin tullessa. Illalla hyvästelimme kisapaikan haikein mielin ja niin kotimatka pääsi alkamaan. Ajoimme taas yön, toki välillä pysähdyimme nukkumaan (äitikin joutui nukkumaan autossa vaikka tulomatkalla vannoikin, ettei enää ikinä sitä tee =)) Laiva Suomeen lähti illalla ja yöllä taasen kävimme ponien luona rekassa. Aamulla olimme Suomessa. Hannibal sai levähtää Jonnan kotitallilla ennen kotimatkaa Siilinjärvelle. Matka ei meinannut edistyä hyvin, sillä jouduimme pysähtymään useasti, koska kuskit olivat väsyneitä. Perillä meitä odottikin yllätys: meille oli järjestetty paluujuhla. Minut uitettiin ja Hannibal pääsi kävelylle tarhakaverinsa Aasin kanssa, sekä sai tietenkin melassivettä. Me pääsimmekin sitten mansikkakakulle.

Matkakertomus Belgian EM-matkalta 29.7.-3.8.2009
Matka alkoi jälleen Ypäjän kautta, jossa Kiki piti pari valmennustuntia. Sieltä ajoimme äidin kanssa Helsinkiin, Ruskeasuon tallille, jossa Anni Torkon poni Charly Brown asustelee. Tällä kertaa muu perhe ei lähtenyt mukaan. Vuokrasimme Torkkojen kanssa pienen hevosauton, jolla ponit kuljetettiin. äidin kanssa ajoimme sitten meidän autolla perässä. Ajoimme satamaan ja siellä huomattiin, että Annin äidillä Airilla ei ollut passia mukana. Siinä tuli aika paniikki ja äiti ja Airi lähtivät hakemaan passia Kirkkonummelta. Aikaa ei ollut paljon, oli siinä ja siinä että ehdimmekö laivaan. Me odottelimme satamassa ja vahdimme poneja, muutamat satamatyöntekijät kävivät välillä kyselemässä tarvitsimmeko apua. Onneksi äiti ja Airi kerkesivät juuri ja juuri ennen laivan lähtöä takaisin. äiti oli kyllä ajanut aikalailla ylinopeutta. Siitä alkoi pitkä 28h laivamatka Saksaan Travemündeen. Laivamatka meni hyvin, ponit joivat hyvin ja pysyivät virkeinä, vaikka matka oli niille rankka. Saavuttuamme Saksaan, ajoimme tunnin verran Niclas Aromaan tallille, jossa ponit saivat viettää yön. Siellä meidät otettiin hyvin vastaan ja ensimmäiseksi meitä tervehti vuohi. Itse yövyimme muutaman kilometrin päässä hotellissa. Aamulla ratsastimme ponit ja jatkoimme matkaa kohti Belgiaa ja Moorselea. Matkustimme koko päivän ja illalla saavuimme perille. Muut joukkueen jäsenet, Elin ja Janice olivat tulleet sinne jo aiemmin illalla. Ponit saimme majoitettua talliin, jossa Bubu ja Nevi jo odottelivatkin.

Paikka oli hieno ja iso. Maneesit olivat tosi isoja, samoin kentät. Pohjat olivat ensiluokkaiset. Tallissa huomasimme olevan vartijan, selvisikin että hän oli belgialaisten vartija. Saksalla taasen oli kameravalvonta tallissa. No, me suomalaiset pärjäsimme kyllä ilman vartijoita ja kameroita. Kameroita tarvitsimme vain ratoja kuvatessa. Ponit olivat ihmeen virkeitä pitkästä matkasta huolimatta, eivätkä olleet jumissakaan vaan päinvastoin, energiaa tuntui olevan. Seuraava päivä meni paikkaan tutustuessa ja järjestelyitä hoitaessa. Kiki piti valmennuksen ja seuraavana aamuna oli eläinlääkärintarkastus. Illalla alkoi ensimmäinen kisa, 1.osa joukkuekisasta. Siihen Kiki valitsi ratsastamaan Janicen ja Nevin sekä Elinin ja Bubun. Seuraavana päivänä olimme vuorossa Anni Charlylla, sekä minä Hannibalilla. Kukaan meistä ei yltänyt parhaimpiin tuloksiin, mihin olisimme pystyneet. Kultaa sai odotetusti Saksa, hopeaa Hollanti ja pronssia Tanska. Illalla oli avajaisseremodi, jossa oli maiden esittelyt, mukavaa yhdessäoloa ja hienot ruokatarjoilut, nämä kaikki ulkosalla.

Seuraavana päivänä oli vuorossa henkilökohtainen ohjelma. Illalla kaikki huoltojoukot jäivät kaupungille syömään ja ratsastajat lähdimme kisapaikan juhliin ja hauskaa oli!!! Seuraavana aamuna Kiki päätti pitää valmennuksen jo aikaisin aamulla. Se päivä meillä muutoin oli vapaapäivä, joten kerkesimme hyvin seuramaan myös este- ja kenttäkisoja. Päivällä kävimme myös kaupungilla. Illalla oli ohjelmassa italiainen ilta. Seuraavan päivän lähtöjärjestysarvonnassa meille Hannibalin kanssa kävi vähän huono tuuri, jouduimme starttaamaan ensimmäisenä klo 8. Jouduimme lähtemään hotellilta jo viideltä aamulla. Huonoksi onneksemme satoi vettä, eikä Hannibal ikävä kyllä tykkää vesisateesta. Radalla Hannibal päätti vielä vähän säikkyä, mutta muuten rata meni ihan hyvin. Sadekin loppui sopivasti meidän radan jälkeen ja se jäikin ainoaksi sateeksi sillä reissulla. Loppupäivän paistoi sitten aurinko. Päivä hurahti jälleen nopeasti ja illalla kun ponit oli hoidettu, alkoi iltaohjelma, joka oli tällä kertaa ranskalainen ilta. Ennen sitä pidimme suomalaisten kanssa oman Iltaohjelman, esitettiin huoltojoukoille ja Kikille tanssiesitys, joka oli tarkoitus esittää joukkue-esittelyssä.

Seuraavan päivänä katsoimme Kür-luokkaa, johan pääsi 15 parasta ratsukkoa. Siinä tapahtuikin pieni yllätys, kun ennakkosuosikin, Sönkken poni Deinhard säikkyi pahasti ja koko rata meni pilalle. Oli muuten aika hieno poni! Kultaa voitti hollantilainen. Seuraavana iltana kisojen päätyttyä kisapaikka autioitui, kun kaikki lähtivät kotimatkalle. Me olimme vielä yhden yön ennen kuin lähdimme kotimatkalle, taasen yhtä kokemusta rikkaampana. Kotimatkalla olimme jälleen yhden yön Niclas Aromaan tallilla, tai siis ponit olivat ja me olimme hotellissa. Aamulla lähdimme kiertelemään hevostarvikeliikkeitä, hinnat olivat huomattavasti Suomea halvemmat. Aromaan tallilla meille haluttiin esitellä myytäviä hevosia. Yksi 6v tamma oli todella ihana! Olisin voinut ottaa sen heti mukaan Suomeen, mutta äidillä ei sattunut olemaan tarpeeksi rahaa mukana ;) lupasin kyllä hakea sen parin viikon päästä. Illalla piti lähteä kohti satamaa. Pitkä laivamatka meni jälleen hyvin. Laivalla rentouduttiin ja muisteltiin ilolla matkaa niin hierontatuoleissa kuin porealtaassakin. Helsingissä Hannibal sai levätä ennen kotimatkaa Siilinjärvelle. Illalla lähdimme sitten ajelemaan kotiin, hyvillä tunnelmilla tosi mukavasta matkasta.

KIITOS KAIKILLE JOTKA TUKIVAT MEITä NäILLä MATKOILLA!!!

<-- Palaa takaisin