Iina Tuomainen
Iina kertoo (18.12.2008):

Innostuin ratsastuksesta kesällä 1997 ollessani 6-vuotias. Kävimme äidin kanssa kysymässä alkeiskurssia Siilin Ratsastuskeskukselta. Tuolloin sanottiin uusien alkeisryhmien käynnistyvän koulujen alkaessa. äitini huokaisi helpotuksesta - hän ajatteli minun unohtavan syksyyn mennessä. En kuitenkaan unohtanut asiaa, vaan totesin eräänä päivänä äidille koulujen ja alkeiskurssin alkavan. Niinpä lähdimme tallille kysymään ratsastustuntia. Tällä kertaa sanottiin ryhmien olevan jo täynnä, mutta joulun jälkeen alkaisi taas uusi alkeisryhmä. Petyin kovasti kun en päässytkään ratsastamaan, vaikka minulle oli niin luvattu, ja rupesin itkemään tallin käytävällä. Onneksi sain paikan alkeisryhmästä, ja pääsin ratsastamaan kerran viikossa.

Ensimmäisten kisojen tarkka vuosiluku ei ole muistissa, mutta hyvin muistan sen tunteen kun katsoin ensimmäisten seurakisojeni lähtölistoja, enkä löytänyt sieltä nimeäni. Meille selvisi, ettei nimen laitto tallin seinällä olevaan hevosen varauslistaan riitä. Olin siis unohtanut ilmoittautua kisoihin, mutta onneksi pääsin kisamaan esteitä jälki- ilmoittautuneena. Estekorkeus taisi olla 60 cm, ratsuna Jafi ja tuloksena hylätty suoritus. Tämä kokemus ei kuitenkaan lannistanut minua, vaan kilpailin tallin poneilla useissa talli- ja seurakisoissa helppoa C:tä ja 60-70cm:ä.

Mieleen painuvin ratsastustunti Sallan valmennusryhmässä on syksyltä 2001, jolloin sain ensimmäistä kertaa hevosen peräänantoon 10-vuotiaana. Salla oli niin hämmästynyt näkemästään, että kysyi minulta mitä teen, ja vastauksena oli: "Pyörittelen sormiani." Ken tietää, mitä päässäni sillä hetkellä liikkui. Ratsuna oli tuolloin tallin tuntiponi Béla, jonka kanssa osallistuin saman syksynä aluevalmennus- ja A-rengaskatsastuksiin ja pääsimme aluerenkaaseen.

Tuntiratsastajana osallistuin Villivarsa cuppiin ja Tuntiratsastajien mestaruuskisoihin kolmena vuonna. Vuonna 2001 osallistuin Villivarsa cuppiin Bélalla ja Tuntiratsastajien mestaruuskisoissa hyppäsin esteitä Hornet-ponilla. Seuraavana vuonna pääsin Ruskelan Dundeen eli Danin kanssa Villivarsa cupin aluekarsintoihin Rautalammille. Samana vuonna osallistuin tuntiratsastajien mestaruuskisoihin Bélalla Lahdessa sekä este- että koululuokissa. Siellä koululuokissa olimme sekä karsinnoissa että finaalissa ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Vuonna 2003 pääsin V.K. Katin eli Lyylin kanssa osallistumaan Villivarsa cupin finaaliin Lahden Takkulassa. Sijoituimme koulussa kolmanneksi ja esteissä pudotimme yhden puomin perusradalla. Samana vuonna voitin myös pronssia Lyylin kanssa kouluratsastuksessa Tuntiratsastajien mestaruuskisoissa Turussa. Osallistuimme siellä myös ponien esteluokkaan.

Syksyllä 2003 vanhempani ostivat minulle Lyylin, joka oli silloin vasta 5-vuotias. Lyylin kanssa jatkoin aluevalmennuksissa sekä osallistuin ensimmäisiin kansallisiin koulukilpailuihin keväällä 2004 Vantaalla Ponicupin osakilpailuissa. Ratana oli K.N. Special, jossa sijoituimme tuloksella 63%. Seuravana päivänä kilpailujen jälkeen Lyyli loukkaantui tarhassa ja lepäsi seuraavat pari kuukautta. Levon jälkeen osallistuimme kansallisiin ja aluekoulukilpailuihin vaihtelevilla suorituksilla. Saimme paljon kokemusta. Syksyllä osallistuimme A-rengaskatsastuksiin ja yllätyksekseni pääsimme pikkuponien A-koulurenkaaseen. Esteratsastusurani loppui samana syksynä viikko katsastuksien jälkeen, kun vasen olkavarteni murtui pudotessani Lyyliltä estekisojen verryttelyssä. Käden takia olin ratsastamatta kuusi pitkää viikkoa.

Vuosi 2005 oli minulle ja Lyylille viimeinen yhteinen vuotemme, koska Lyyli oli pikkuponi ja minä aloin olla jo liian pitkä ratsastamaan sillä. Kilpailimme alue- ja kansallisissa kilpailuissa hyvin suorituksin, sekä kävimme kaksi kertaa Ypäjällä A-renkaan valmennusleirillä. Pääsimme syksyllä Poni cupin finaaliin, jossa ratana oli meille vaikea helppo B:2. Rata meni kuitenkin todella hyvin ja voitimme koko cupin prosentein 61! Samana vuonna voitimme myös aluehallimestaruuden ja sijoituimme poni cupin osakilpailuissa. Muutenkin viimeisenä kautena pääsimme nauttimaan koko kaudesta, sillä molemmat, sekä ratsastaja että poni, olivat terveitä.

Vuonna 2005 syksyllä Lyyli-poni vaihtui valkeaan ponioriin nimeltä Floora's Farfadet alias Pekko. Pekko oli jo kokenut kilparatsu, jonka kanssa ensimmäinen vuosi meni tutustuessamme toisiimme. Pääsimme kuitenkin A-renkaan leireille keväällä 2006. Samana kesänä pärjäsimme poni cupin osakilpailuissa, mutta finaalissa epäonnistuimme. Olimme kuitenkin viidensiä kokonaiskilpailussa. Haimme myös kokemusta PM-katsastus ja SM -kilpailuista. Kauden lopussa syksyllä onnistuimme Halli-SM -kilpailussa Siilinjärvellä. Suorituksemme oli siihen mennessä parhaamme ja voitimme pronssia.

Vuosi 2007 oli minulle ja Pekolla viimeinen yhteinen kautemme, koska minulta loppui ponivuodet tämän kauden jälkeen. Vuosi 2007 on menestyksekkäin kauteni ratsastuksessa, sillä pääsimme Pekon kanssa ponien PM-joukkueeseen, sekä sijoituimme useissa kansallisissa kilpailuissa. Kuitenkin unohtumattomin ja kaikkein paras rata Pekon kanssa on keväältä 2007, jolloin voitimme ponien halli-SM hopeaa Siilinjärvellä prosentein 65. Vaikka kauteen mahtui myös epäonnistuminen SM-kilpailussa, kaudesta jäi hyvä maku, sillä saimme harjoitella Pekon kanssa koko kauden ja onnistumisia tuli kilpailujen lisäksi myös Sallan ja Kikin valmennuksissa.

Huolimatta siitä että menestyminen vaati verta, hikeä ja kyyneleitä, se antoi myös paljon hyviä kokemuksia ja muistoja. Hyvä yhteishenki niin kotona kuin matkoillakin on auttanut iloitsemaan pienistäkin asioista huonoilla hetkillä. Unohtamattomien ponivuosien jälkeen jatkan nyt uusien haasteiden parissa tuntihevosten kanssa.

Kuvassa Iina ja Pekko halli-SM -hopeamitalin kanssa keväällä 2007.

Kuva
<-- Palaa takaisin